Ja heti ensimmäiseksi pakko pyytää anteeksi nykyistä suomenkielen taitoani. Sanojen taivutuksen kanssa on ollut jo aika paljon ongelmia viimeisten kuukausien ajan. On se kumma miten oman äidinkielen taidot huononevat niin nopeasti jos ei ole ketään kenen kanssa puhuisi ihan kunnollista suomenkieltä.
Kauhean pitkä aika mennyt kyllä viimeisimmästä blogikirjoituksestani. Paljon on kyllä tapahtunut, mutta energiaa ei ole löytynyt tarpeeksi jotta olisi jaksanut tulla tänne päivittelemään mitään. Onhan sitä kerennyt olla jopa HS:n Teema-liitteessä juttua perheestä jossa olen au-pairina, ja jopa minusta oli vähän juttua siinä. Englantilaiseen kulttuuriinkin on kyllä ainakin tullut tutustuttua ihan kivasti. Tai ainakin siihen juomakulttuuriin. Viikonloput ovat nimittäin ainakin mennyt aika lailla ihan vain pubeissa istuen, tai sitten on jopa yökerhoihin asti lähdetty. Mutta on sitä kyllä tullut aika kivasti myös shoppailtua Lontoossa, mutta totta kai myös Kingstonissa. Joulukuu varsinkin oli kyllä todella kiireellistä aikaa sillä rintamalla. Joka ikinen viikonloppu piti olla jossakin ostelemassa joululahjoja, jotta kaikki varmasti saisivat ne jouluksi, mutta loppujen lopuksi lähestulkoon kaikki löytyivät ihan tuosta meidän omasta pikkukaupungistamme.
Viimeiset kuukaudet ovat kyllä olleet todella väsyttävät tuossa perheessä. Mutta kyllähän minä sen tiesinkin tuohon perheeseen mennessäni, että kolme poikaa totisesti vaatii oman osan siitä energiasta. Mutta vaikka olenkin koko ajan niin kauhean väsynyt, niin on kyllä pako myöntää että pääsen kuitenkin loppujen lopuksi paljon helpommalla kuin muut au-pairit. Minulla ei sentään ole mitään jättikokoista taloa siivottavana, eikä minun tarvitse olla vaihtamassa kenenkään kakkavaippoja. Pojat ovat kuitenkin onneksi jo niin isoja että osaavat olla hetken aikaa yksin, ilman jatkuvaa huomiontarvetta. Mutta kyllä kolmen pojan kanssa on yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi vilskettä. Mutta ainakin tulee mietittyä tuolla useampaankin otteeseen, että mitä oikeasti elämältään haluaakaan. On muun muassa tullut useampaan otteeseen mietittyä sitä, että onkohan Suomi kuitenkaan loppujen lopuksi se maa, missä haluaisin asua. Kun jopa Englanti tuntuu niin paljon mukavammalta maalta, vaikka onkin hyvin sateinen ja tuulinen maa.
Tuolla Englannissa on kyllä mukavan paljon oikeasti tullut opeteltua englantia. Paljon on myös tullut varmuutta kielenkäyttöön. Nykyään ei tarvitse enää miettiä että uskaltaako sanoa mitään ja että ymmärtääkö kukaan. Se on mennyt ainakin minun kohdallani toisin päin. Ihmiset käskee vaan koko ajan olemaan hiljaa kun musta on tullut se joka on koko ajan jotain säklättämässä!
Just ennen joululomani alkua oli kyllä Englannissa aika jännitytnyt tunnelma. Minun lentoni kotiin oli nimittäin peruttu. Kauhukseni kuulin sitten että seuraava mahollinen lento Suomeen olisi lähtenyt vasta 26. päivä ja olisin ollut kotona vasta 27. Ja sehän olisi tarkoittanut sitten sitä että olisin viettänyt joulun Englannissa ilman omaa perhettäni! Onneksi sain sitten lentoyhtiölle soittamalla varattua toisen lennon jonka aikataulun mukaan olisin kotona 24. päivä. Oli tuo kyllä siinä vaiheessa melkoisen huojentava uutinen. On se kumma miten koko Englanti on ihan sekaisin kun sinne tulee hieman lunta. Joskus marraskuun loppupuolella, kun Englantiin tuli ensimmäisen kerran lunta, oli jopa koulutkin sujettuna. Ja luntahan ei todellakaan ollut paljoa. Silloin lunta oli maassa ehkä n. 5cm, mutta silti koko maa oli ihan pysähdyksissä. Nyt joulukuussa ei sentään kouluja jouduttu sulkemaan, vaikka sitä luntakin oli se 10cm, mutta silti lentokentät oli kiinni ja taas koko maa oli ihan kaaoksessa. On se kumma miten ihmiset ei Englannissa osaa ollenkaan varautua tuohon lumentuloon, vaikka se onkin niillekkin jo pikkuhiljaa jokavuotinen asia. Mitään lumiaurojakaan niilla ei edes ole että sen lumen saisi pois. Mutta onneksi pääsin loppujen lopuksi turvallisesti kotia Suomeen. Ja kaiken lisäksi sain jopa pidemman loman kuin oli alunperin tarkoitus. Alunperinhän oli suuniteltu, että menisin takaisin Englantiin 4. päivä, mutta koska kerkesin jo varata lentoni takaisin 9. päivä (isäntäperheeni antoi tähän luvan, kun muuten olisi ollut niin lyhyt loma), ei olisi ollut kauheasti järkeä veivata sitä lentoa ees taas 4. ja 9. päivän välillä. Joten nyt saa onneksi pitkästä aikaa viettää laatuaikaa Suomessa ystävien ja perheen parissa :)
Moikka! Oon lueskellu sun kivaa blogia! Itsekin mietin au-pairiksi lähtemistä Lontooseen, joten mukava lukea sun seikkailuista siellä suuressa cityssä :) Oot ilmeisesti viihtynyt ja pärjännyt hyvin?
VastaaPoistaHauskaa loman jatkoa! :)
-Marissa
Kyllähän tuolla on ainakin nämä ensimmäiset 4 kk hyvin viihtyny ja pärjännytkin, kiitokset vain :) ja seikkailuja tuolla tulee kyllä oikeasti koettua, kunhan nyt vain muistasin jatkossa niistä kirjoitellakkin silloin kun tapahtumat on vielä suhteellisen tuoreena muistissa!
VastaaPoista