Viikonloppu hurahti taas ohi jo ennen kuin kerkesi kunnolla alkaakkaan. Mutta vietettiinpa taas hauskaa aikaa ainakin.Naa mun viikonloput on vaan taalla talla hetkella suurimmaksi osaksi toisen suomalaisen au-pairin kanssa hengailua. Eli ei kylla todellakaan tuu taas mulle ollenkaan kieliharjoitusta!

Lauantaina paiva meilla oli taman suomalaisen au-pairin kanssa taalla meidan pienessa kaupungissa shoppaillessa. Hauskaa pidettiin ja rahaakin saatiin kulutettua ihan mukavasti.Illalla olikin sitten suuntana taas vaihteeksi pubi. Siihen meidan kantapaikkaan meilla ei kuulemma ollut asiaakaan ku yhella on puolen vuoden porttikielto sinne. Oli kuulemma ollut jointti mukana kun oli vahan aikaa sitten kaynyt siella ja oli saanut sitten porttikiellon itselleen. Ihme kylla ei joutunut vankilaan. yks meidan yhteinen kaveri oli pelastanut sen silta. En kylla ymmarra miksi. Sille tuli vaan itselle siita ongelmia ja oppispaha ainaki tama tyyppi olla kantelematta niita huumeitansa mukana. Meijan piti sitten tassa kalliissa pubissa istua vain taman takia.
Jossain vaiheessa porukalla alkoi kuitenkin tulla niin nalka etta meita lahti kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista hakemaan ruokaa itsellemme. Mietittiin vahan myohemmin etta ihmiset saattoi katselle meita vahan kummastellen kun ensin menimme hakemaan itsellemme pitsoja. Kun saimme ne syotya, suuntasimme pizzeriaa vastapaata olevalle kebab-grillille ja kaikkien oli sieltakin pakko saada jotain syotavaa.
Syonnin jalkeen minulla ja silla toisella suomalaisella oli niin kauhea vessahata etta menimme siihen pubiin vessassa kaymaan missa normaalistikkin olemme. Mutta olihan meidan pakko tuopitki tilata kun kerta sisallekki menimme :D Loppuilta tulikin sitten vietettya siella. Tutustuttiinpa uusiin ihmisiin ja portsaritki alko jo hattyytteleen meita pois sielta ku join niin hittaasti sita tuoppia! Mutta tulipa itse portsareidenki kanssa tehtya tuttavuutta! :D
Kotia paastyani laitoin sitten ihan ajatuksissani varashalyttimen paalle niin ettei kukaan olisi enaa talossa. No tottakai omaan huoneeseeni paastyani halytys menee paalle! Just niin mun tuuria. En oo varma mita siina sitten loppujen lopuksi kavi mutta eipaha oo enaa toimintakykynen tuo varashalytin. Onneksi sita ollaan tulossa korjaamaan...

Seuraava paiva olikin oiken hauska kun meidan oli maara lahtea Lontooseen. Oli aamulla ihan hyva herata, mutta vahan myohemmin tulikin huomattua etta oli hyva herata tasan tarkkaan sen takia etta olin edelleen paissaan! Parin tunnin paasta olikin olo jotain ihan muuta kuin loistava! Ja meidan piti Lontoossa museossa kierrella. Niin tosiaan, nyt on National history museumki kierretty lapi! Oli aika epatodellinen olo kun paasi sinne aulaan. Ei sita isoa dinosaurusta uskonut nakevansa kun elokuvissa. Valitettavasti siita oli melko mahdotonta saada kuvaa kun se on 20m pitka! Tuli siella kylla mietittyakin etta ois siella oikeasti aika pelottavaa viettaa yo! Loppuaika siella oli aika levotonta. Kierreltiin jotain mineraaleja kattelemassa ja naurettiin vaa ihan kippurassa. onneks kukaan muu ei siella ymmartany mista me puhuttiin. Oli jutut nimittain sen 5 tunnin kiertelyn jaljilta sita luokaa etta huh huh! :D Mutta ainaki meilla oli hauska paiva tuosta pikku kankkusesta huolimatta!

Ens lauantaina taitaa olla taas aika mielenkiintoinen ilta. Yhen au-pairin sisko on tulossa kaymaan taalla ja tottakai sen pitaa nahda miten taalla pidetaan hauskaa! Tuli jo nyt viime lauantaina luvattuna etta sillon pidetaan oiken kunnolla hauskaa! Toivottavasti siitakin sitten selvitaan hegissa! Mutta ensi viikollahan sen sitten nakee etta miten siita on selvitty! :D

Takaisin arkirutiineissa!

Viikonloppu meni kylla taas liian akkia ohi. Nyt sita ollaan taas alkuviikko istuttu vain yksin koneella ja mietitty mita tekis. Tai itse asiassa ennemminkin mietitty etta mita tekisi viikonloppuna tapahtuneelle tilanteelle.

Lauantaina menimme heti aamusta parin suomalaisen kaverin kanssa Lontooseen shoppailemaan. Heti aamusta tuli kauhea kiire kun aamupalakin jai valista ja siltikin sai juosta junaan. Ja enkohan loppujen lopuksi siitakin myohastynyt kun piti viela junalippukin ostaa :D Eli turhaan taas kiirehdin. Mutta loppujen lopuksi meilla oli todella mukava paiva Lontoossa. Tuli loydettya yksi kauppakin, jonka ohi ollaan kavelty noin miljoona kertaa edes sita huomaamatta! En tieda miten se on mahdollista, mutta olipa hyva kauppa kun oli viela alennuksetki menossa siella! Ja pitihan meidan lopuksi menna kaymaan Westfield-ostoskeskuksessakin. Se on kuulemma joitain Euroopan suurimpia ostoskeskuksia. Ja kyllahan siella ihan hyvin sai sita aikaa kulutettuakin, ja rahaakin paloi ihan kivasti ;)

Illalla sitten suunnattiin sen toisen kaverin kanssa pubiin tapaamaan hieman meidan kavereita. Oli kylla mukava nahda kaikkia pitkasta aikaa! Sinne pubiin valmistautuessa mun kaveri oli jo valmis etsimaan mulle jonku brittimiehen, etta unohtaisin taman Suomessa olevan henkilon. Itse en ollut kovin innostunut asiasta. Kun itsella oli ajatukset kuitenkin viela hanessa, niin ei jaksanut kiinostua muista. Matkalla sinne pubiin tuli myos varsinaisen selvaksi etta meidan alueella on laitonta juoda julkisilla paikoilla. Sisatiloissa se on ihan ok, mutta kun meilla oli tuonne matkalle pullo mukana, niin eikohan poliisit pysayta meidat! Ei tosta onneksi mitaan seurannut. Molempien henkilotiedot otettiin vaan ylos ja kaveri sai lapun missa luki etta se on pysaytetty juomisen takia. Omaa pulloa ei onneksi loytynyt kun kerkesin heittaa sen jonnekki niin itelle ei tullut yhtaan mitaan. Mutta pikkusen tuossa kerkesi saikahtaa! Varsinki ku yks niista poliiseista sano eka etta ollaan seuraavat 10 vuotta vankilassa, ja sitte ku vahan myohemmin kysyttiin etta mita ihan oikeesti seuraa tasta niin sano etta jos meilla on nyt £5000 niin kaikki on ok, mutta muuten tulee pikku sakko. Onneks yks niista poliiseista oli niin huono valehtelemaan etta tajuttiin heti etta ne vitsaili. Mutta tulipa opittua uus slangi-sanakin poliisin kanssa keskustellessa. Siina vaiheessa ku oltiin jo lahossa jatkamaan matkaa yks niista poliisesita sano: "Don't try to hide your booze!" Ite kuulin vahan vaarin ja katsoin suu auki etta mita se selittaa. Kukanenkin saa itse paatella mita kuulin ;D Pikkusen alko naurattaa ku se sitten selitti etta booze tarkottaa alkoholijuomaa :D

Pubiin paastyamme nauratti aivan kauheena toi juttu, mutta toisaalta oli edelleen hieman haikea olo. Mutta onneksi melkeen kaikki kaverit oli siella! Oli niin mukava nahda niita kaikkia pitkasta aikaa! Tuli taas kylla monta tuntia istuttua siella pubissa. Paikka tais joskus 2 tai 3 aikaan menna kiinni, mutta mepa onneksi tunnetaan niita tyontekijoita ja itse asiassa omistajakin niin eipa meilla sielta mikaan kiire ollut poissa. Autelttiin vain laittamaan paikka kuntoon aamua varten. Ja tietenkin saimme vaivan palkaksi ilmaisia juomia. itse en ole varma missa vaiheessa tapahtui mitakin, mutta jossain vaiheessa menimme taman pubin omistajan luokse jatkoille ja siellahan mina tietenkin eksyin yhden todella hyvan kaverin (pojan)  kanssa pitamaan hauskaa. Kauaa ei siis tata suomessa olevaa henkiloa surettukkaan. Aamulla sitten joskus 7 aikoihin kavelimme kotia kun taksiakaan ei saatu kiinni. Ei perhe kovin tykannyt siita kun kuuli etta olin noilla pimeilla tieilla kavellyt, suurimman osan matkasta vielapa yksin!

Pari paivaa myohemmin sainkin sitten talta pojalta viestin kenen kanssa tuli vietettya hauskaa. Nyt en enaa itse tieda mita haluan tehda. Kun nyt on seka Suomessa etta Englannissa joku josta tykkaan. Ja en tieda ollenkaan kummasta tykkaan enemman. Kaikki kaverit sanoo jatkuvasti etta turha on aatella sita Suomessa olevaa kun ei han tanne kuitenkaan tule, ja itse joudun taalla olemaan. Mutta eniten tassa jutussa minua mietityttaakin hanen ikansa. Kuinka vanha on loppujen lopuksi liian vanha? Ikaero on nimittain meidan valillamme aika suuri, mutta en osaa paattaa vaikuttaako se loppujen lopuksi mihinkaan. Ja kaikista vaikeintahan tassa on viela se, etta en osaa englanniksi sanoa talle henkilolle etta mita mielta olen tasta koko jutusta. Jos han ymmartaisi suomea niin olisi paljon helpompaa, mutta kun englanniksi pitaisi8 yrittaa vaantaa sanat niin johan asiat vaikeutuu huomattavasti!

Mutta nyt pitaa taas lahtea kiireella englannin tunnille. Tulen taas jossain vaiheessa paivittelemaan ongelmallista elamaani tanne! :D

Takaisin Englannissa!

Nyt on sitten kotiuduttu jo ihan kunnolla takaisin Englantiin. Ensimmainen tyopaivakin on jo takana, ja uusikin alkanut. On kylla taas vaan tosi tyhja olo kun on taalla. Ja ei edes tunnu kovin todelliselta etta olen oikeasti taas Englannissa. Hassua sinansa, kun ei silloin syksylla tanne tultaessa ollut sellaista tunnetta. Taisi olla virhe lahtea joululomalle Suomeen. Kun siellakin jai nyt asiat niin kesken...

Nyt pitaisi jaksaa taas energisena koko viikko poikien kanssa. Sita enegiaa ei tosin tunnu kovin paljoa olevan. Vahan kerkesi nakojaan loman aikana univelkaa kertya. Mutta onneksi au-pairina saa nukkua niin paljon kun haluaa. Viikonloppuun asti pitaisi nyt viela jaksaa tata tylsistymista taalla. Sitten alkaa jo taas pubeissa/baareissa kiertely. Saapa nahda mita siita taas syntyy kun me kaikki ollaan koolla. Voipi olla etta alkoholin kulutus vaan lisaantyy meilla koko ajan, ja sehan tarkoittaa vaan sita etta tulee vain entista kummallisempia tuttavuuksi joka viikonloppu!

Mutta viikonloppua taas odotellessa. Siihen asti pitaa jaksaa tata perus arkea kolmen pojan keskella!

Ei taas tunnu loma menevän ihan putkeen!

Miks kaiken pitää aina tapahtua juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Nyt tämän minun loman tapahtumien jälkeen ei oikein tekisi mieli mennä ollenkaan enää takaisin Englantiin. Puoli vuotta olisi siellä vielä edessä, ja nyt sinne joutuu lähtemään pakolla. Ei tunnu enää mukavalta. Olisi kyllä niin mukavaa, jos voisi vain sanoa perheelle etten tule enää takaisin, mutta se olisi kyllä todella raukkamainen temppu perhettä kohtaan ja suuriin ongelmiin joutuisivat minun takiani. Eli ei siis auta kuin vain mennä sinne ja pakolla olla vielä viimeinen puolivuotinen. Elämä tuntuu kyllä taas olevan niin vaikeaa, mutta ei kai sen ole tarkoitettukaan helppoa olevan! Ja vaikeita päätöksiä joutuu täällä tekemään koko ajan...

Tosiaan, ajattelin että Suomessa uusivuosi tulisi olemaan todella tylsä Lontoon yöelämän jälkeen, mutta sainkin yllättyä todella positiivisesti. Tai jos näitä tapahtumia nyt voi ollenkaan positiiviseksi sanoa. Joka tapauksessa, nuissa uudenvuoden bileissä tuli tavattua yksi todella ihana ihminen. Todella mukava, ja kaiken puolin täydellinen. Hauskaakin on nyt tullut hänen kanssaan vietettyä. Tosi asia kuitenkin on, että olen Suomessa enää vajaan viikon, ja sen jälkeen olen ainakin todennäköisesti yhtäjaksoisesti Lontoossa. Tänään päätimme sitten yhdessä, että pistämme pisteen tälle meidän jutullemme. Tiedän kyllä, että se on ainoa järkevä päätös, mutta silti tuntuu niin haikealta. En olisi kuitenkaan halunnut tuon jutun vielä päättyvän. Mutta toisaalta, olisihan se vähintäänkin perseestä jatkaa tätä juttua millään tasolla, kun heti joutuu puoleksi vuodeksi eroon toisista. Ja sittenkin kun tulisin takaisin Suomeen, saattaisin lähteä jopa vuodeksikin armeijaan. Eli vaihtoehtoja ei kovin tunnu taas olevan. Mutta silti... Tavattiin kyllä niin pahimpaan mahdolliseen aikaan. Mutta voidaanhan me olla yhteyksissä silloinkin kun minä olen tuolla Lontoossa, ja eihän sitä koskaan voi tietää mitä tapahtuu kun tulen takaisin Suomeen lopullisesti.

Saa kyllä nhsä miltä tuntuu mennä takaisin Lontooseen. Nyt jo on niin surullinen olo kaiken takia, että saa sitten nähdä miltä Lontoossa tuntuu. Toki siellä on niin paljon muuta tekemistä ettei kerkeä olla koko ajan miettimässä tälläisia asioita, mutta toisaalta silloin myös kaikki on niin paljon kauempanakin että se välimatkakin voisi tulla omana lisänä kaiken päälle. Mutta kun oikeasti järkevästi ajttelee, niin olisihan se todella ongelmallista ollut jos tuo juttu olisi vielä jatkunut. Välimatka on aivan liian suuri, ja sitten olisi jo todellakin joutunut ruveta miettimään että miten paljon sitä sekoilee tuolla Lontoossa.

Mutta tämä pitää nyt vain jotenkin yrittää unohtaa ja jatkaa omaa elämää. Tätä on nyt turha ruveta jämään miettimään. silloinhan se olo vasta pahenisi entisestään. Mutta silti joka tapaukesessa tuntuisi niin paljon paremmalta vaihtoehdolta vain jäädä Suomeen. Mutta ei auta, Englantiin se on sitten sunnuntaina taas lähdettävä, tuntui sitten kuinka kauhealta ajatukselta tahansa.