Miks kaiken pitää aina tapahtua juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Nyt tämän minun loman tapahtumien jälkeen ei oikein tekisi mieli mennä ollenkaan enää takaisin Englantiin. Puoli vuotta olisi siellä vielä edessä, ja nyt sinne joutuu lähtemään pakolla. Ei tunnu enää mukavalta. Olisi kyllä niin mukavaa, jos voisi vain sanoa perheelle etten tule enää takaisin, mutta se olisi kyllä todella raukkamainen temppu perhettä kohtaan ja suuriin ongelmiin joutuisivat minun takiani. Eli ei siis auta kuin vain mennä sinne ja pakolla olla vielä viimeinen puolivuotinen. Elämä tuntuu kyllä taas olevan niin vaikeaa, mutta ei kai sen ole tarkoitettukaan helppoa olevan! Ja vaikeita päätöksiä joutuu täällä tekemään koko ajan...
Tosiaan, ajattelin että Suomessa uusivuosi tulisi olemaan todella tylsä Lontoon yöelämän jälkeen, mutta sainkin yllättyä todella positiivisesti. Tai jos näitä tapahtumia nyt voi ollenkaan positiiviseksi sanoa. Joka tapauksessa, nuissa uudenvuoden bileissä tuli tavattua yksi todella ihana ihminen. Todella mukava, ja kaiken puolin täydellinen. Hauskaakin on nyt tullut hänen kanssaan vietettyä. Tosi asia kuitenkin on, että olen Suomessa enää vajaan viikon, ja sen jälkeen olen ainakin todennäköisesti yhtäjaksoisesti Lontoossa. Tänään päätimme sitten yhdessä, että pistämme pisteen tälle meidän jutullemme. Tiedän kyllä, että se on ainoa järkevä päätös, mutta silti tuntuu niin haikealta. En olisi kuitenkaan halunnut tuon jutun vielä päättyvän. Mutta toisaalta, olisihan se vähintäänkin perseestä jatkaa tätä juttua millään tasolla, kun heti joutuu puoleksi vuodeksi eroon toisista. Ja sittenkin kun tulisin takaisin Suomeen, saattaisin lähteä jopa vuodeksikin armeijaan. Eli vaihtoehtoja ei kovin tunnu taas olevan. Mutta silti... Tavattiin kyllä niin pahimpaan mahdolliseen aikaan. Mutta voidaanhan me olla yhteyksissä silloinkin kun minä olen tuolla Lontoossa, ja eihän sitä koskaan voi tietää mitä tapahtuu kun tulen takaisin Suomeen lopullisesti.
Saa kyllä nhsä miltä tuntuu mennä takaisin Lontooseen. Nyt jo on niin surullinen olo kaiken takia, että saa sitten nähdä miltä Lontoossa tuntuu. Toki siellä on niin paljon muuta tekemistä ettei kerkeä olla koko ajan miettimässä tälläisia asioita, mutta toisaalta silloin myös kaikki on niin paljon kauempanakin että se välimatkakin voisi tulla omana lisänä kaiken päälle. Mutta kun oikeasti järkevästi ajttelee, niin olisihan se todella ongelmallista ollut jos tuo juttu olisi vielä jatkunut. Välimatka on aivan liian suuri, ja sitten olisi jo todellakin joutunut ruveta miettimään että miten paljon sitä sekoilee tuolla Lontoossa.
Mutta tämä pitää nyt vain jotenkin yrittää unohtaa ja jatkaa omaa elämää. Tätä on nyt turha ruveta jämään miettimään. silloinhan se olo vasta pahenisi entisestään. Mutta silti joka tapaukesessa tuntuisi niin paljon paremmalta vaihtoehdolta vain jäädä Suomeen. Mutta ei auta, Englantiin se on sitten sunnuntaina taas lähdettävä, tuntui sitten kuinka kauhealta ajatukselta tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti