Nyt kun taalla on tosiaan viikon satanut, oli aamulla mukava herata kun aurinko paistoi sankyyn. Herasinkin siihen jo 7 aikoihin. Isantaperhe oli ihmeissaan kun olin niin aikaisin aamulla ylhaalla, kun kuulivat etta viikolla kun olin vienyt pojat pelaamaan jalkapalloa, olin tullut samantien kotia takaisin, ja tottakai mennyt nukkumaan. Aamulla heti ensimmaisena sitten kun menin keittamaan itselleni kahvia, kysyi vitsaillen etta karsinko jo unettomuudesta :D
Tanaan olenkin sitten jo kerenmnyt kayda jopa hankkimassa itselleni jasenyyden laheiselle kuntokeskukselle. Se kattaa nyt minulle uinnin, ryhmajumpat, kuntosalin, sulkkiksen ainakin. Kylla siina saattoi jotain muutakin jopa olla, mutta eipa minulla varmaan tule paljon muuta kuin uimassa ja kuntosalilla kaytya. ja kun ei 3kk maksanut kuin saman verran mita olen Suomessa maksanut kuukaudesta, niin olihan se jasenyys pakko ottaa... Nyt pitaisi vaan jaksaa hankkiutua sinne salille asti saannollisin valiajoin. Huomenna olisi jo ensimmainen kuntosaliohjaus, ja en tietenkaan tullut edes ajatelleeksi ottaa tanne mukaan kuntosalikenkia. Nyt minulla ei sellaisia sitten ole, enka ole kylla tanaan menossa ostamaankaan. Seuraavalle kauppareissulle on sitten ainakin tiedossa mita ostaa...
Jes, noin kolmen viikon kuluttua tanne ihan lahelle muuttaa myos toinen suomalainen au pair. Se viela muuttaa taman mun isantaperheen perhetuttujen luokse, joten todennakoisesti siihen ainakin tutustuu sitten suhteellisen helposti. Mutta muutaman viikon kuluttua pitaisi kai alkaa ne kielikurssitkin, joten siellakin onneksi tutustuu uusiin ihmisiin :) Sita sitten odotellessa...
28.8.2010
25.8.2010
Kylmaa ja sateista
Mahta saa kylla koko ajan. Masentavaa herata sateen ropinaan joka aamu. Ei paljon huvittais nousta ylos lampimasta sangysta. Eilen ei sentaan ollut niin masentava saa, kun jaksoin kuitenkin lahtea juoksemaan poikien pyoraillessa jalkapallokurssille. Sai hetkellisesti lisaenergiaa kun juoksi muutaman kilometrin Thames-joen vartta. Mutta illalla sitten tulikin taas kauhea vasy tuon ilman takia ja piti lahtea viela uimaan poikien kanssa. Olihan meilla onneksi mukavaa, mutta nukashinkin tosi nopeasti illalla. Taisin olla jopa nukkumassa ennen poikiakin :D
Tanaan ei sitten olisi tullut mieleenkaan lahtea juoksemaan. Vasyttanyt koko ajan aivan kauheasti. Jaksoin sentaan suihkussa kayda aamulla. Sekin oli jo saavutus sinansa. Nyt on sentaan rauhallista kun pojat on taas pelaamassa jalkapalloa. Kerkee kunnolla levahtaa ja olla vaan ennen ku pitaa hakea heidat tanne takaisin ja ruvata touhuamaan heidan kanssaan. Musta on tullut taalla tosi laiska. Nyt mut on totutettu siihen, etta kun vanhemmat on kotona mina saan tehda mita itse haluan. Eli mulla on nyt todella vahan omaa tyoaikaa. Ja sen ulkopuolella olen melkein koko ajan lukemassa tai nukkumassa. Tanaan sentaan voisin kayda ostamassa itselleni englannin kielisen romaanin, kun taalla on tullut nyt luettua niin kauheasti. Kohta kun on viela niiden kielikurssien kokeet tulossa, niin voisi vahan tuota englantiakin alkaa lukemaan, kun sita ei taman perheen sisalla tule aivan kauheasti kaytettya, vaikkakin pojat puhuvat toisilleen englantia :D
Toisaalta odotan kauhesti etta pojilla alkaisi koulu, ja saataisiin se tavallinen viikkorutiini ilman jatkuvaa poikien vapaa-aikaa, mutta toisaalta silloin minulla olisi vaan entista enemman itsellani vapaa-aikaa ja en kuitenkaan taaskaan saisi tehtya mitaan jarkevaa. Tai kunhan ne kielikurssit alkavat, niin onhan minullakin sitten tekemista. Mutta niita paivia odottaessa. Ennen sitahan taalla pain ei edes oikeastaan tapahdu mitaan. On vain pelkkaa poikien harrastuksiin viemista ja heidan kanssaan leikkimista...
Tanaan ei sitten olisi tullut mieleenkaan lahtea juoksemaan. Vasyttanyt koko ajan aivan kauheasti. Jaksoin sentaan suihkussa kayda aamulla. Sekin oli jo saavutus sinansa. Nyt on sentaan rauhallista kun pojat on taas pelaamassa jalkapalloa. Kerkee kunnolla levahtaa ja olla vaan ennen ku pitaa hakea heidat tanne takaisin ja ruvata touhuamaan heidan kanssaan. Musta on tullut taalla tosi laiska. Nyt mut on totutettu siihen, etta kun vanhemmat on kotona mina saan tehda mita itse haluan. Eli mulla on nyt todella vahan omaa tyoaikaa. Ja sen ulkopuolella olen melkein koko ajan lukemassa tai nukkumassa. Tanaan sentaan voisin kayda ostamassa itselleni englannin kielisen romaanin, kun taalla on tullut nyt luettua niin kauheasti. Kohta kun on viela niiden kielikurssien kokeet tulossa, niin voisi vahan tuota englantiakin alkaa lukemaan, kun sita ei taman perheen sisalla tule aivan kauheasti kaytettya, vaikkakin pojat puhuvat toisilleen englantia :D
Toisaalta odotan kauhesti etta pojilla alkaisi koulu, ja saataisiin se tavallinen viikkorutiini ilman jatkuvaa poikien vapaa-aikaa, mutta toisaalta silloin minulla olisi vaan entista enemman itsellani vapaa-aikaa ja en kuitenkaan taaskaan saisi tehtya mitaan jarkevaa. Tai kunhan ne kielikurssit alkavat, niin onhan minullakin sitten tekemista. Mutta niita paivia odottaessa. Ennen sitahan taalla pain ei edes oikeastaan tapahdu mitaan. On vain pelkkaa poikien harrastuksiin viemista ja heidan kanssaan leikkimista...
23.8.2010
Viikko jo Lontoossa
Tosiaan, olen jo reilun viikon ollut taalla Au-pairina, ja nyt vasta paasen ensimmaista kertaa tanne kunnolla kirjoittelemaan. Pojat sain just vietya jalkapallokouluun ja nyt saa itse olla hetken aikaa rauhassa. Tai no, oottaishan tuolla kasa vaatteita jos vaikka jaksais ruveta silittelemaan, mutta onhan tassa viela monta tuntia aikaa ennen ku pojat pitais hakea takaisin. Itse asiassa melkein kuusi tuntia. Nyt on hyvin aikaa vahan siistia paikkoja ja vaikka kayda vahan kaupungillakin pyorahtamassa, kun lauantaina sai taskurahankin.
On kylla mukava talla viikolla vain viia poikia tuonne jalkapalloa pelaamaan, kun koko viime viikon kaikki jumittui vaan sisalle vaikka ulkona oli hyva ilma. Ulos piti ne silloin vakisin raahata. Nyt on tietenkin koko ajan hieman sateista ja ne joutuu olemaan ulkona. No nyt se saa ainakin purettua vahan energiaa niin ei illemmalla sitten ole niin kauheasti riehumassa.
Taa paikka on kylla mukava olla Au-pairina. Tarpeeksi kaukana Lontoosta, jotta uskaltaa turvallisin mielen menna yksin kaupungille, mutta kuitenkin tarpeeksi lahella, jotta jaksaa valilla kayda myos Lontoon keskustassa. Sinne en kylla varmaan ole itse menossa ennen kuin kielikurssit alkaa ja tutusuu muihin Au-paireihin sen kautta. Ja tietenki sillon jos joku kaveri tulee Suomesta sinne. Mutta nyt naille minun tarpeilleni riittaa jo ihan tuossa meidan "pikkukaupungissa" kaynti.
Tama minun elama taalla on kylla yllattavan helppoa. Tietenkin aamulla on aina jaksettava herata aikaisin, mutta paivalla sitten ei oikeastaan olekaan kuin vain omaa aikaa, jolloin voi oikeastaan tehda mita itse huvittaa. Sitten myohemmin paivalla ja alku-illasta kylla pitaa tietenkin taas jaksaa olla poikien kanssa. Mutta yllattavan helppoa ja mukavaa tama touhuaminen taalla on kyuitenkin :)
On kylla mukava talla viikolla vain viia poikia tuonne jalkapalloa pelaamaan, kun koko viime viikon kaikki jumittui vaan sisalle vaikka ulkona oli hyva ilma. Ulos piti ne silloin vakisin raahata. Nyt on tietenkin koko ajan hieman sateista ja ne joutuu olemaan ulkona. No nyt se saa ainakin purettua vahan energiaa niin ei illemmalla sitten ole niin kauheasti riehumassa.
Taa paikka on kylla mukava olla Au-pairina. Tarpeeksi kaukana Lontoosta, jotta uskaltaa turvallisin mielen menna yksin kaupungille, mutta kuitenkin tarpeeksi lahella, jotta jaksaa valilla kayda myos Lontoon keskustassa. Sinne en kylla varmaan ole itse menossa ennen kuin kielikurssit alkaa ja tutusuu muihin Au-paireihin sen kautta. Ja tietenki sillon jos joku kaveri tulee Suomesta sinne. Mutta nyt naille minun tarpeilleni riittaa jo ihan tuossa meidan "pikkukaupungissa" kaynti.
Tama minun elama taalla on kylla yllattavan helppoa. Tietenkin aamulla on aina jaksettava herata aikaisin, mutta paivalla sitten ei oikeastaan olekaan kuin vain omaa aikaa, jolloin voi oikeastaan tehda mita itse huvittaa. Sitten myohemmin paivalla ja alku-illasta kylla pitaa tietenkin taas jaksaa olla poikien kanssa. Mutta yllattavan helppoa ja mukavaa tama touhuaminen taalla on kyuitenkin :)
13.8.2010
Lähtö lähenee
Huomenna onkin sitten jo lähtö Lontooseen. Kauhean aikainen on vaan tuo herätys kun lento lähtee jo kuudelta. Ja viisi tuntia pitäisi jaksaa istua koneessa (välipysähdys mukaan laskien). No, nyt on sentään jo laukut pakattuna, mutta saa kyllä nähdä saanko paluumatkaa varten survottua kaikki tavarat laukkuun kun nyt on jo niin täyttä. No joulun vietän kuitenkin perheeni kanssa, joten eiköhän silloin saa sitten turhia tavaroita tuotua takaisin kotiin :D
Nyt alkaa vihdoin hellittää tämä kiire, jonka kaiken tarvittavan tavaran hankkiminen on saanut aikaan. Olen kuitenkin melko varma, että jotain hyvin tärkeää on jäänyt tekemättä. Pitää nyt kuitenkin vain toivoa, että kaikki on tehtynä. Rahaa ei nyt ainakaan ole kerinnyt vaihtamaan, mutta en usko sen tulevan ongelmaksi, kun on jäljellä rahaa vielä edelliseltä Englannin reissulta ja ainahan sitä korttia voi vinguttaa :D
Tänään onkin sitten viimeinen ilta kotimaisemissa. Se meneekin sitten perheen kanssa ravintolassa käydessä ja heidän kanssa iltaa viettäessä. Kovin pitkälle sitä iltaa ei kuitenkaan voi viettää kun on tuo herätys jo joskus neljän pintaan. Miten ihmeessä saan revittyä itseni ylös sängystä kun olen tähän asti valvonut siihen asti. No, ylös se on kuitenkin noustava, eikä sille mitään voi. Mutta huomenna kohti Lontoota! Jee, kivaa... Toivottavasti tulee todella mukava vuosi siellä.
Nyt alkaa vihdoin hellittää tämä kiire, jonka kaiken tarvittavan tavaran hankkiminen on saanut aikaan. Olen kuitenkin melko varma, että jotain hyvin tärkeää on jäänyt tekemättä. Pitää nyt kuitenkin vain toivoa, että kaikki on tehtynä. Rahaa ei nyt ainakaan ole kerinnyt vaihtamaan, mutta en usko sen tulevan ongelmaksi, kun on jäljellä rahaa vielä edelliseltä Englannin reissulta ja ainahan sitä korttia voi vinguttaa :D
Tänään onkin sitten viimeinen ilta kotimaisemissa. Se meneekin sitten perheen kanssa ravintolassa käydessä ja heidän kanssa iltaa viettäessä. Kovin pitkälle sitä iltaa ei kuitenkaan voi viettää kun on tuo herätys jo joskus neljän pintaan. Miten ihmeessä saan revittyä itseni ylös sängystä kun olen tähän asti valvonut siihen asti. No, ylös se on kuitenkin noustava, eikä sille mitään voi. Mutta huomenna kohti Lontoota! Jee, kivaa... Toivottavasti tulee todella mukava vuosi siellä.
3.8.2010
Matkaa varten valmisteluja tehdessä :)
Olen siis piakkoin 19-vuotta täyttävä keväällä kirjoittanut ylioppilas, joka on lähdossä Etelä-Lontooseen au-pairiksi parin viikon kuluttua. Ajatuksen lähteä au-pairiksi sain alku kesästä, kun en millään löytänyt töitä kotikaupungistani, ja opiskelemaan lähteminen heti lukion loputtua ei todellakaan kuulostanut houkuttelevalta ajatukselta. Keväällä suunnitelmissani oli vielä lähtö armeijaan tammikuussa, mutta palvelukseenastumismääräyksessä kun kerran luki palvelukseenastumisajankohdaksi heinäkuu -11, oli tiedossa siis vuosi ilmaan minkäänlaisia suunnitelmia. Mikäpä sitten olisikaan ollut parempi vaihtoehto kuin lähteä vuodeksi ulkomaille au-pairiksi ?
Kesän alussa tein siis yhdelle au-pair-sivustolle oman profiilin ja aloin etsimään itselle perhettä. Minkään järjestön kautta en siis ole menossa au-pairiksi, ihan vaan sen takia että ne vievät välistä niin paljon rahaa. Tiedän että olisi tietenkin turvallisempaa mennä niiden kautta, jos paikan päällä vaikka tapahtuisikin jotain, mutta itse nyt luotan siihen että perhe on aivan tavallinen, kun olen kerta keskustellut heidän kanssaan skypen kautta Web-kameran kanssa. Lisää luottamusta perheeseen tuo myös se, että he kaikki puhuvat suomea, joten toivon ettei minun tarvitse pelätä mitään ongelmia paikalle mennessäni.
Perheen vanhemmat ovat siis syntyjään suomalaisia, mutta ovat asuneet jo 15 vuotta englannissa. Hoidettavani perheessä on kolme poikaa, jotka ovat iältään 7-12-vuotiaita. Tehtäviini perheessä kuuluu lasten vieminen ja hakeminen koulusta, poikien kanssa puuhastelu ja jonkinlaisia kevyitä kotitöitä, kuten ruuanlaitto ja koulupukujen silitys.
Lähtöni Lontooseen lähestyy siis hyvin nopeaa vauhtia. Kesäkuun alussa rupesin siis hakemaan perhettä jonne menisin, loppukuusta sain tiedon mihin perheeseen olen menossa, ja nyt 14.8 lähtee lentoni kohti Lontoota. Matkavalmistelut on kuitenkin minun osaltani edelleen aivan alkutekijöissä. Passi on kuitenkin jo tarkistettu, että se on varmasti voimassa vielä edelleen kun saavun Suomeen vuoden kuluttua. Myös eurooppalainen sairaanhoitokortti oli onneksi jo olemassa entuudestaan ja rikosrekisterin olen onneksi saanut tilattua. Matkalaukutkin kävin ostamassa vasta eilen. Mutta kaikki muu, kuten työsuhteen keston sopiminen on edelleen tekemättä. Perhe on kuitenkin myös ainakin laittanut alkutekijöihin jo autovakuutuksen minulle.
Pikkuhiljaa alan siis valmistelemaan lähtöäni Lontooseen. Saa sitten nähdä kuinka nopeasti lähtö tulee, ja miten saan pakattua koko vuoden tavarat laukkuun lähtöä varten, kun laukun painoraja on kuitenkin vain sen 20 kg, ainakin muistaakseni. Paljon on siis vielä tekemistä enne lähtöäni. On vain pakko toivoa, että kaikki tulee tehdyksi.
Kesän alussa tein siis yhdelle au-pair-sivustolle oman profiilin ja aloin etsimään itselle perhettä. Minkään järjestön kautta en siis ole menossa au-pairiksi, ihan vaan sen takia että ne vievät välistä niin paljon rahaa. Tiedän että olisi tietenkin turvallisempaa mennä niiden kautta, jos paikan päällä vaikka tapahtuisikin jotain, mutta itse nyt luotan siihen että perhe on aivan tavallinen, kun olen kerta keskustellut heidän kanssaan skypen kautta Web-kameran kanssa. Lisää luottamusta perheeseen tuo myös se, että he kaikki puhuvat suomea, joten toivon ettei minun tarvitse pelätä mitään ongelmia paikalle mennessäni.
Perheen vanhemmat ovat siis syntyjään suomalaisia, mutta ovat asuneet jo 15 vuotta englannissa. Hoidettavani perheessä on kolme poikaa, jotka ovat iältään 7-12-vuotiaita. Tehtäviini perheessä kuuluu lasten vieminen ja hakeminen koulusta, poikien kanssa puuhastelu ja jonkinlaisia kevyitä kotitöitä, kuten ruuanlaitto ja koulupukujen silitys.
Lähtöni Lontooseen lähestyy siis hyvin nopeaa vauhtia. Kesäkuun alussa rupesin siis hakemaan perhettä jonne menisin, loppukuusta sain tiedon mihin perheeseen olen menossa, ja nyt 14.8 lähtee lentoni kohti Lontoota. Matkavalmistelut on kuitenkin minun osaltani edelleen aivan alkutekijöissä. Passi on kuitenkin jo tarkistettu, että se on varmasti voimassa vielä edelleen kun saavun Suomeen vuoden kuluttua. Myös eurooppalainen sairaanhoitokortti oli onneksi jo olemassa entuudestaan ja rikosrekisterin olen onneksi saanut tilattua. Matkalaukutkin kävin ostamassa vasta eilen. Mutta kaikki muu, kuten työsuhteen keston sopiminen on edelleen tekemättä. Perhe on kuitenkin myös ainakin laittanut alkutekijöihin jo autovakuutuksen minulle.
Pikkuhiljaa alan siis valmistelemaan lähtöäni Lontooseen. Saa sitten nähdä kuinka nopeasti lähtö tulee, ja miten saan pakattua koko vuoden tavarat laukkuun lähtöä varten, kun laukun painoraja on kuitenkin vain sen 20 kg, ainakin muistaakseni. Paljon on siis vielä tekemistä enne lähtöäni. On vain pakko toivoa, että kaikki tulee tehdyksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)