Kielikokeet yliopistolla takana!!

Kielikokeet on nyt kayty vihdoin tekemassa. Ei ne niin vaikeet sitten ollukkaan. Ja mun englannin kieli on muka 'top level 2'. Ei ihan uskois ku kuuntelee mun puhetta :D Mutta nyt paasen onneksi kielikurssille tuohon lahimpaan paikkaan, eli n. 200m paahan. Mutta ne kurssit on kylla tosi tyhmaan aikaan. Maanantaisin ja keskiviikkoisin 12.30-14.00, ja tietenkin pitaisi olla poikia hakemassa koululta jo 15.15. Taidankin ruveta tekemaan niin etta menen pyoralla tuonne kilikurssille ja pyorin siella kaupungilla johonkin kolmeen asti ja lahden sielta suoraan hakemaan poikia. Ei tarvitse valilla lahtea kaymaan kotona. Ja kerkeen viela ennen kielikurssiakin kayda salilla. Nyt alkaa kylla vaan tosi tiukka aikataulu aina viikoksi. Mutta eipa sille mitaan voi. Viikonloput voi sitten taas ottaa hieman rennommin. Ja kuulemma se kielikurssin opettajakin on todella mukava. Ainut ongelma siina kielikurssissa oli, etta se paitaa maksaa jo tanaa. En maa nyt minnekkaan kokeisiin ota yli £300 mukaan. Ja varsinkin kun perhe lupautui maksamaan mun puolesta sen kurssin. Pitaa kayda sitten kuulemma tanaan viela illemmalla maksamassa se kurssi. Toivottavasti onnistuu se maksaminen. 20 mennessa pitaisi olla rahat silla yhdella ja tietylla henkilolla. Kenellekkaan muulle niita rahoja ei sitten kuulemma saa antaa. Pitaa vain toivoa, etta perheen aiti on siihen mennessa tullut toista ja saan rahaa, jotta voin maksaa. Tai sitten pitaa yhdessa menna maksamaan se kurssi.

Jee, pojilla alkoi tanaan vihdoin koulukin. Enaa ei tarvitse paivisin kuunnella sita tappelua kun ei saa olla koko ajan pelaamassa videopeleja. Nyt joutuu enaa vain miettimaan milloin lahtea hakemaan heidat koululta takaisin kotia ja milloin tehda iltaruoka. Se nyt onnistyuu ihan helposti. Ja jotain muuta tekemista kuin videopelit pitaisi keksia aina paivisin. Viela kun keksis nuille jotain muuta tekemista. Eivat varmasti enaa suostu menemaan puistoon pelaamaan palloa, kun sita on jo tehty niin pitkan aikaa. Mutta eikohan he itsekin keksi jotain tekemista, ettei minun tarvitse aina olla se joka ehdottelee mita voisi tehda. Mutta nyt alkaa pojilla vihdoin arki, joten toivoa saa etta alkaa minunkin hommat hieman helpottamaan. Ainakaan heidan ei pitaisi enaa olla niin alyttoman levottomia, ja paljon kiireisemmiksi he nyt kylla alkavat (onneksi) tulemaan.